Taas katosi jokunen tunti elämästäni

Minä en vaan ymmärrä näitä iltoja. Ensin kello on puoli seitsemän. Tuolloin toteaa, että aikaahan on vaikka mihin. Sitten seuraavalla vilkaisulla aikarauta näyttää puolta kymmentä. Ja mitä olen saanut aikaiseksi? Sanataide-esseen, MELKEIN. Sen ohjepituus sentään on huimat kaksi sivua, rästisuoritus kun on. Mieluummin tuon teinkin kuin varsinaisen tehtävän eli runon in da Kalevala style...

Nyt, kun hallussani on se ihana ruskea "nahkatakki", tarvitsen uudet kengätkin. Spiritstoreen matkani käy, siis. Bongasin nimittäin heidän nettisivuiltansa viereisen kuvan mukaiset kaunokaiset. Ja aika monia muitakin kivoja kenkäpareja. Budjetinhallinnan käytännön harjoitus tiedossa, siis. Näiden nilkkureiden lisäksi sallittujen ostosten listalla on laukku.

Yök, onpa myttymäinen olo. Olen tässä iltaisin kyllä tehnyt vähän perusjumppailua, mutta ei tämä kokopäiväinen koneen ääressä istuminen silti hyvää tunnetta saa aikaiseksi. Koulussa on nimittäin ollut graafista suunnittelua. Kämpilläkin (Turussa ei ole kotia, on kämppä) illat menee ruutua tuijottaessa - jos ei varsinaisesti työn touhussa niin ainakin ihan vain huvikseen. Täytyy päästä siitä tavasta eroon, siis turhanpäiväisestä roikkumisesta linjoilla. Kotonahan on aina puuhaa, joten siellä ei tällaista ongelmaa ole. Olisi tosin täälläkin esimerkiksi läjä luettavia kirjoja, mutta ei niihin vain saa tartuttua.

Olisi ollut Dynamossa tänään Star Wreck -leffa ja Nightsatan soittamassa. En mennyt, kuten näppärästi tämän postauksen kellonajasta voi päätellä. Kivahan tuo olisi ollut, mutta oli tätä tekemistä tässä. Väsymyskin painaa.

Mutta! Huomenna taas kotikulmille ♥ Ja jo keväisemmässä kelissäkin! Tosin viikonlopun öiksi on lupailtu pakkasasteita jopa viisi. Eikö tuo pakkaskeli lopu koskaan? Olispa hauska muistaa, koska tuo seuraava kuva on tarkalleen otettu. Ei nimittäin kauaksi mene tasan vuodesta. Pikkuisen erinäköinen maisema...

Onpa muuten rehut kasvaneet tuosta! Värinokkonen (pikkutaimi keskellä, isomman tuossa vasemmalla jouduin nakkaamaan menemään syksyllä) peittää nyt puolet ikkunan isommasta ruudusta ja pesäraunioinen (oikealla) on kasvattanut lehtiään komean pitkiksi. Tosin rönsylilja tuossa ihanasti kukkii ja näyttää muutenkin jotenkin vireämmältä. Haaroja siinä on tietty nykyään enemmän. Tai olisi, ellen olisi napsauttanut multaa vaihtaessani suurinta oksaa poikki. No, siitäpä läjä uusia alkuja.

Pakko laittaa vielä tämä suloinen kuva tuolloin uudesta saniaisesta. Aina siitä asti kun pelastin äidin saniaisen kuoleman kielistä, olen tykännyt näistä kovasti. Omalleni meinasikin sitten käydä kanssa huonosti, kuten monelle muullekin viime kesänä. Julkisivuremontti (eli peitetyt ikkunat ja ei mahdollisuutta tuulettaa), helteet ja pakotetut poissaoloni töiden takia eivät olleet kovin hyvä yhtälö. Mutta uutta eloa sain tähänkin, vaikka noin kaksi lehteä taisi pahimmillaan olla tuossa jäljellä.

ps. Tämä postaus niiiin osoittaa taas todeksi sen, että minä se en vaan osaa pitää jutteluani asioissa ja postauksia lyhyinä. Tästä piti tulla vain tuon kenkäkuvan ja ikkunakuvan plus niiden kuvatekstit sisältävä nopsa merkintä. Oho...