On jotenkin ihan mahdotonta käsittää, että saa ihan oikeasti olla kotonaan seuraavat kolme kuukautta ja enemmänkin. Koko ajan tulee huomaamatta mietittyä, koska täytyy taas lähteä. Kadotkaa, levoton olo ja epäusko, täällä sitä nyt ollaan.
Elo kotosalla on aloitettava tietenkin kunnon siivouksella. Tämä ei nyt vain oikein etene... Hassua, yleensä siivoan kämpän katosta lattiaan päivässä-parissa, kaappeineen kaikkineen. No, hiljaa hyvä tulee. Jos tänään ja huomenna rykäisisi loppuun saakka.
Tästä piti tulla aivan erilainen merkintä, kuvia ja semmoista mukavaa, mutta kameran akku olikin yllättäen täysin loppu. Olisin voinut esitellä esimerkiksi upouuden parvekekukkani, vähänkö on söpö. Nyt sitten vain jaarittelen jotakin, ettei tämäkin blogi pääse aivan näivettymään.
Viime viikkojen aikana olen siis yrittänyt totutella eloon yhdessä paikassa kerrallaan. Vähänkö on mahtavaa. Työtkin on aloitettu, reippaammassa tahdissa kuin olisin ajatellut. Vuoroja piisaa, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että rahaakin tulee. Vähänkö tarpeellista. Alkaa melkein tottuakin taas tuohon kassalla oloon, pian siihen se rutiini taas tulee.
Sää on, harmi kyllä, ollut aika viileä viime aikoina. Haluan istuskella puistoissa, tarinoida terasseilla, juoda aamuteen parvekkeella, lähteä ulos ilman takkia. Toisaalta, onpa ainakin ensi viikko niin työntäyteinen, että samapa se, mitä keliä pitää. Ja oikein synkät ja sateiset päivät ovat kivoja!
No niin. Jospa lopetan nyt tähän ja yritän tosissani jatkaa siivoamista. Ei kun, kerronkin nopsaan vielä viimeisistä 24 tunnista. Eilen oli siis Jack the Roosterin synttärihipat. Ihan mukavaa, mutta eipä siinä samanlaista juhlatunnelmaa ollut kuin esim. Amadeuksen synttäri- ja muissa bileissä. Pois lähdettiin ajoissa, kaikilla ei näet ollut tänään vapaapäivä.
No, mulla sitten oli tänään suunnitelmana viettää päivä tuon paremman puoliskon kämpillä, kokkailla ja noin. Luulin, että mukanani oli ko. asunnon avain kun poistuin käymään kaupassa eli työpaikalla ruokaostoksilla ja viemässä eräät paperit. Ei ollut. Tuumasin sitten, että okei, kokkaan kotona, voihan sapuskat lämmittää uudestaan. Muuten hyvä, mutta eihän mulla ole täällä paistinpannua - sekin on tuon miehen luona. Päättäväinen kun olen, menin sitten paistinpannuostoksillekin siinä rytäkässä. Parvekekukkaan (petunia) törmäsin matkalla, olin jotakin tuollaista etsiskellytkin, joten ostin pois. Vähän lähti käsistä, ni.
Joo, NO NIIN. Siivoamaan, mars mars. ->
0 kommenttia:
Lähetä kommentti